Milloin tarvitsen valtuutetun edustajan toisessa EU-maassa?

Etäkaupan yhteydessä maahan, jossa ei ole toimipistetta

Valtuutettu edustaja on välttämätön heti, kun pakatut tuotteet toimitetaan etäkaupan välityksellä — kuten verkkokaupasta — loppukäyttäjille EU-jäsenvaltioon, jossa vastuullinen osapuoli itse ei ole sijoittunut. Tämä on Asetuksen (EU) 2025/40 45 artiklan ydin: joka toimittaa tällä tavoin, nimeää kyseisessä maassa kirjallisesti edustajan, joka ottaa toimittajansa puolesta asetuksen mukaisten velvoitteiden vastuun.

Tässä ei ole kyse vapaavalintaisesta valinnasta liikevaihdon tai määrän perusteella: velvoite liittyy siihen, että toimitetaan maahan, jossa ei ole toimipistetta, ei kynnykseen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että valtuutettua edustajaa voidaan tarvita maassa, jossa omaa kansallista rekisteröintikynnyksä ei vielä saavuteta. Esimerkki: kun Alankomaissa jää alle Vepactin 50 000 kg vuodessa -kynnyksen, voidaan silti tarvita edustaja Saksassa, kun siellä toimitetaan etäkaupan välityksellä, sillä Saksassa ei ole LUCID-rekisterissä alarajaa — rekisteröinti on pakollista siellä ensimmäisestä pakkauksesta alkaen. Valtuutettu edustaja hoitaa yleensä myös rekisteröinnin kyseisen maan tuottajarekisteriin, mikä on sinänsä erillinen velvoite.

Missä asetus tästä puhuu: 45 ja 44 artikla

Asetuksen (EU) 2025/40 45 artiklassa säädetään valtuutetun edustajan kirjallisen valtuutuksen velvoitteesta tilanteissa, joissa etäkaupan välityksellä toimitetaan loppukäyttäjille jäsenvaltioon, jossa ei ole toimipistetta. Tämä velvoite on erillinen, mutta liittyy kuitenkin 44 artiklan mukaisen, kunkin maan rekisteröintivelvollisen rekisteröintivelvollisen rekisteröintivelvoitteeseen: pakkauksia, joita tuottaja ei ole rekisteröinyt, ei saa kaupitella, ja valtuutettu edustaja on usein se osapuoli, joka hoitaa rekisteröinnin toimittajan puolesta. Koska PPWR on asetus, 45 artiklaa sovelletaan suoraan ja samalla tavoin kaikissa jäsenvaltioissa — ne ovat kansallisia rekistereitä ja niiden kynnyksiä, joissa on eroja.